MIKA HANNUN KISARAPORTIT / HISTORIA
Raiders on the Storm
Viikolla 23 oli allekirjoittaneella luvassa paljon sporttia, sillä lauantaiksi oli luvassa juoksua ja sunnuntaiksi pyöräilyä kisailun merkeissä.
Lauantaina 13.6 oli vuorossa Forssan Suvi-ilta. Sen verran aikaisemmat keikat olivat opettaneet, että päätin lyhentää matkan säälittävän kymmeneen kilometriin. Kerrankin järkevä ratkaisu ! Kisa meni loistavasti ja oma ennätys parani 10:llä minuutilla ja näin loppuajaksi kirjattiin 48 minuuttia. Tästä sitten pikavauhtia kotiin saunoon porukoille ja sieltä Urmoksen sauna-iltaan. Samalla joukkoon liittyi huiman päivän pyöräily-harjoittelukauden suorittanut jussyr ( nimi muutettu nimenhaltijan toimesta )
Lempäälässä nukutun muutaman tunnin yöunen ( Laitilan Kukko on hyvää! ) jälkeen suunnattiin sunnuntaina Hannun Juhan ja jussyrin kanssa kohti Hakametsän jäähallia Tampereella. Keli oli varsin hyvä ja koko päivänä ei satanut yhtään vettä ja tuulikin oli maltillinen.
Pirkan pyöräily alkoi meidän osalta kello 9.30 maltillisesti. Särkänniemen kohdalla velipojan kanssa kiihdyttiin vauhtia ja koitettiin pitää vauhtia yllä. Kippurasarven käyttäjä Mikalle alkoi nopeasti tuottamaan vaikeuksia ylämäet, koska käytössä oli vain 3-4 vaihteet. Muilla vaihteilla ketjut kiertyvät takapyörän ympärille.
50km kohdalla Juha H ehdotteli hiljaisempaa vauhtia vaikka veti itse vajaat 40km vauhtia. Jussyr:ää ei nähty kuin huoltopaikoilla, mutta hyvin hänkin veti! Tosin hän oli antanut varustelukierteelle pikkusormen hankkimalla "HiTech-pyörän".
Juha H aloitti noin 90km kohdalla sellaisen kirin, että kippurasarvi ei pystynyt vastaamaan (yritystä kyllä oli). Tästä seurasi se, että allekirjoittaneelle tuli matkan toinen "noutaja". Viimeisellä huoltopisteellä Oskari H ( Karhu III )ja Auli K epäilivät suuresti kippurasarven maaliin pääsyä. Juha H:n kantaan kuitenkin lähdettiin, mutta eihän Lempäälän Bianssille tänään mitään mahtanut ( ehkä Myllyn Pyöräilyssä ? )
Maaliin päästiin loppujen lopuksi kaikki mallikkaasti! Juha H ajoaika 4h 48min. Mika H 4h 56min ja Juha S noin 5h 08min.
Reissun jälkeen tuntui hienolta, että on päässyt 25 vuotta vanhalla Tunturin Retki 6:lla 134km yli 25km keskituntinopeudella.
Kiitokset kaikille mukana olleille ja varsinkin Outi Kartanolle ja Aulille ( näin lähipiiristä ) hyvistä järjestelyistä!
Seuraava motorsport tapahtuma mahdollisesti AutoGlymralli 11.9, mikäli kuskilla löytyy jostain dollareita koneen korjaukseen : )). Tätä ennen Pirkan soutu ja Myllyn Pyöräily ja ehkä Hämeenlinna kaupunkimaraton (matkan avoin)
Teksti: Mika Hannu
Pirkan Hiihto 90km perinteinen onnellisesti ohi.
Vähän ennen joulua 2009 ajeltuani kohti Punkalaidunta kävi mielessäni, että mitä jos koittaisi vetää suksilla 90 kilometriä. Vielä kun sussun sisko oli Pirkan sihteerinä täysillä mukana, niin pakkohan se oli toteuttaa. Jouluna vastustelusta huolimatta saatiin mukaan myös webmaasteri ja jusssyr (nimi muutettu nimenhaltijan toimesta).
Reenit Pirkkaan hoidettiin seuraavasti: Sukset hyvän talven takia laitettiin jalkaan jo tammikuussa ja jusssyr:n kanssa koitettiin hiihtää joka sunnuntai ( koittakaa muuten esim. Hämeenlinna by Night illan jälkeen) 10-15 km. No tämä epäonnistui ainakin loppuvaiheessa kun allekirjoittaneeseen iski sitkeä flunssa+päänsärky ja siten lopullinen harjoittelumäärä jäi noin 50kilometriin.
Lauantaina 6.3 vielä pari buranaa hetulaan ja kohti Niinisaloa. Sihteerin ( Outille suuri kiitos ! ) avulla saatiin varsin hieno kämppä aivan lähdön tuntumasta. Samaa keittiöö jakoi myös muuan Janne Mononen, joka voitti viimevuonna ja tuli tänä vuonna toiseksi. Häneltä saimme hyviä neuvoja reitin varrelle.
Lähtö oli perinteinen (myös tyylin puolesta).
Jusssyr:n jahkaillessa myöhästyimme lähdöstä 4 minuuttia, mutta sehän ei
kokonaisuutta ratkaissut! Kisa lähti henkilökohtaisesti hyvin käyntiin;
täysin ulkoistettu suksihuolto (Forssan Sportia) oli tehnyt hienoluistoiset
vehkeet käytettäviksi. Ekat 20 km meni tietysti aika mukavasti ja tuntui että
helppoahan tämä. 25km kohdalla koitin ensimmäistä irtottoa jusssyr:stä (
sääkin tosin saattoi sekoittaa pään, koska aurinko paistoi pilvettömältä
taivaalta) se meni hyvin noin 15 kilometriä.
Mutta olihan tää hullua touhua. Talkoolaisille 45km kohdalla oli pakkoa sanoa, että nyt ollaan hiihdetty jo parikymmentä km enemmän kuin viimeisen viiden vuoden yksi yksittäinen lenkki. Tämän jälkeen pari uutta irtiottoa ja edelleen kaveri sai 65km kohdalla kiinni. Sen verran olin laturohviilia kattellut, että tiedossa oli valtavat mäet tämän jälkeen. Kaiken kaikkiaan koitin kuutta irtiottoa kaverista matkan aikana.
Niinpä jusssyr:ää ei enää näkynyt, mutta siitä huolimatta oli melkoista taistelua selvitä maaliin saakka näillä pohjilla. Sieltä se kuitenkin 9 tunnin ja 48 minuutin jälkeen tuli ja maalissa varsin hjyvä meininki.
Tämän jälkeen lähistölle saunoon ja
syömään kotiruokaa ( kiitokset apujoukoille). Onnittelut tiimin nopeimmalle
Markolle huippusuorituksesta, Juha H:lle erinomaisesta ajasta lähes
kylmiltään (45km) ja pakko myös onnitella jusssyr:ää ; vaikeuksista
huolimatta sitkeästi maaliin.
Pirkan Hiihto
kuvat löytyy täältä
Edellisen viikon voittoputki päällä, Historicin voitto Nokian sprintissä ja voitto seuran jäsenten välisessä hiihtokilpailussa, suuntasi Mika matkan kohti Lopella ajettavaa Betoni-Lehto rallia vähemmän voitokkaan kilpailu historian omaavan Tomin istuessa toistamiseen kartturin penkille.
Odotukset kisan suhteen vaihtelivat maaliin pääsystä maiseman öljyämiseen ja siltä väliltä matkan aikana kisapaikalle, tavoitteita kun pitää aina olla. Myös navigaattoria soviteltiin kuin voodoo maagisena manauksena huoltoauton tuulilasiin ylösalaisin.
Edellisen kisan jäljiltä kilpuriin oli tehty huomattavia teknisiä parannuksia.
Lohkoon oli tehty huohotusta edistävä huohotushalkeama edellisten kisojen tiimellyksessä, seikka joka tuntui jännittävän kaikkia, kuskia eritoten, sekä öljyn lauhduttimet oli varustettu flektillä, tai ainakin flekti erillisellä katkaisijalla. Vaiko molemmat, kirjoittaja ei huomannut kysyä… Liikkeellä olimme siis teknisesti hyvinkin kehittyneellä autolla, Evo 2:lla. Teknisten hienouksien takia keskeytysilmoitusta suunniteltiin täytettävän jo kilpailu papereiden saantia odotellessa, aterian äärellä. Lämpimässähän moisen täyttö olisi käynyt mukavasti.
Reitille kumminkin päätettiin lähteä. Näyttävä sisääntulo suoritettiin lähtöalueelle, mihin pyydettiin saapumaan 20min ennen lähtö aikaa jotta yleisö kerkeäisi tutustumaan kalustoon, melkolailla viime hetkellä sinne saapuen. Kalustomme esittely sujui siis hieman nopeammin kuin muilla. Periaatteessa siis olimme siirtyneet kilpailun johtoon?
EK 1 oli jälleen mukavan pituinen, 20,7km. Ek:n lähdössä kartturi vain ei meinannut muistaa antaa aikakorttia kuitattavaksi, pienenä enteenä tulevasta.. Kilpailukeskuksessa olleet opasteet lähtövalojen toiminnasta olivat tuoreessa muistissa ja ammattimaisuuden puuskassa pari pääsi ilman kummempia ihmettelyitä tältä osin matkaan. Kehitystä siis tälläkin saralla huomattavissa. Itse pätkä oli hienoa tietä, paikoitellen hieman liiankin suoraa mutta matka taittui vauhdikkaasti. Jopa niin vauhdikkaasti että Mika epäili jo ajassa olevan virheen kun luokka kärjelle ei jäätykkään normaalia viittä minuuttia. Kartturin itse ottama aika oli kumminkin sama kuin järjestäjien aika joten vauhdikas aloitus oli uskottava.
Ek kakkoselle sitten kartturi ottikin sitten varmuuden vuoksi minuutin aikasakon antaessaan aikakortin liian aikaisin, seikka jonka harmittamisen saattoi Mikakin havaita ek:n jälkeen. Itse pätkä oli paikoitellen ehkä liiankin nopeaa autolle mutta muuten oikein hieno ja nautittava, sisältäen mm hyppyrin jossa suoritettiin tyylikäs keventäminen.
Vielä ajettiin lyhyt ek 3 räyskälän kentän ympäristössä, Mika piti pätkästä suuresti vaikka paikka paikoin sumu haittasi näkyvyyttä. Jälleen aika oli hyvä kärkeen nähden.
Tämän jälkeen oli kisan ainoa huolto. Tällä kerralla saimme huollollekin töitä irronneen startin johdon kiinnittämisen muodossa sekä moottoritilan öljyistä siivoamisen merkeissä. Kartturi tahollaan putsasi sitten tuulilasia samoilla räteillä… Tämän kertainen huolto-organisaatio käsitti Oskarin sekä sähköinsinööri Juhan ystävättärensä Ninnan kanssa. Pientä valitusta siirappisesta tunnelmasta saatiin kuulla huollon jalkeen sekä kisan jälkimainingeissa Oskarin suunnalta. Kamalin rallin huolto kuulemma ikinä.
Ek:t neljä ja viisi olivat pituuksiltaan 9,6 ja 14,9km pituisia, jalleen hienoilla teillä ajettavia nopeita pätkiä. Rengas piti upeasti ja ajo maittoi, tutun öljyn käryn luodessa tunnelmaa ohjaamoon.
Tunnelmaa saatiin myös punaisista ja vihreita valoista mittaristossa jotka paloivat enemmän ja vähemmän jätkuvasti, öljynpaineen valon ollessa kumminkin pimeänä, toki senkin vilkahtaen viimeisellä pätkällä, ek vitosella. Vitosella oli edellämme lähtenyt mini ajanut vauhdikkaasti ulos. Tämän tosin kuulimme jälkikäteen toisilta kilpailijoilta.. Ei me kyllä mitään nähty. Varmaan sitä sumua ollut juuri sillä kohdin.
Vastoin kaikkia odotuksia kilpailu päästiin maaliin saakka, vielä jopa melkoisen tyytyväisiä vauhtiin olimme. Hieno ralli, hienot tiet, hienot järjestelyt ja kamala huolto. Tästä on hyvä jatkaa.
Paitsi jos Oskari ei suostu lähtemään huoltoon
enään.
Yllätyskäänne Nokian Sprintissä: VW nappasi Historicin nopeimman ajan.
Sunnuntai 21.2 pidettiin Volkkarille testikilpailua Nokian testiradalla. Kilpailuun oli ilmoittautunut reilut 100 kilpailijaparia. Kilpailu ajettiin melko haastavassa kelissä, kun lunta satoi, oli kylmä viima ja pakkastakin runsaasti. Mutta tämähän sopi porrasperälle.
Iisalmen jälkeen koneesta korjattiin vauhtipyörän takana ollut irronnut blommi. Moottori takaisin kiinni ja käymään. Ohhoh, vuotaa siis vieläkin öljyä. Pikku härdelliä pukkas kotirintamalla, joten ei kun koko auto Mansulle Tampereelle. Pian selvisinkin, että lohko on halki ja "hyvää" tästä ei saa enää tekemälläkään. Mansu kuitenkin kittasi kohdan ja vuoto väheni selvästi. Varmuuden vuoksi auto ajettiin hänen toimesta vielä kisapaikalle, jotta öljyt olisivat varmasti lämpöiset.
Kuten arvata saattaa, odotukset eivät kisasta olleet kauhian korkealla. Itse asiassa kiinnosti homma niin vähän, etten ees jaksanut kiertää rataa ennakkoon, vaan keskityin koneen lämmittämiseen.
Pimeeseen kisaan siis mentiin ja aika yllätti! Se oli Historicin toiseksi nopein aika. Alkaa innostuun! Rata oli volkkarilleme varsin sopiva, sillä tämä auto kyllä kääntyy. Ja pitoakin oli ihan ok.
Toiselle kierrokselle oli yritystä (jouduimme jättämään toisen kierroksen ekan yrityksen kesken ruuhkan takia) ja VW taipui mutkiin hienosti. Sunbeam Avangeri oli edellämme ekan jälkeen, joten sitä tavoittelimme. Ja tällä kertaa se onnistui. Historicin nopein aika reilun sekunnin erolla toiseen tilaan!
Autolla saavutettiin siis meidän historian ensimmäinen palkintosijoitus, Oskari H totesi kisan jälkeen, että ei kannata muuten laskea kilohintaa mutterikipolle.
Viikon päästä koitamme autoa Marttelinin kanssa Karkkilassa. Toivotaan, että kittaus kestää senkin kisan. Tämän jälkeen joka tapauksessa tehdään uusi moottori autoon.
Kiitokset kaikille onnittelijoille kisan jälkeen!
Iisalmen "Neste Oil" ralli
Pientä jännitystä oli aistittavissa aamusta lähtien kartturin suunnalla, olihan kyseessä suuresti (mielessä) odotettu ensiesiintyminen kuuluisuuden parrasvaloissa ja tsamppanjan suihkeessa.
Vastoin kaikkia odotuksia keskitetty huoltoaparkkikin löydettiin ja valmistautuminen koitokseenkin sujui yllättävän rauhallisissa merkeissä. Ja koska lähtönumerokin oli niinkin alhainen kuin 14 ei tätä valmistelua tarvinnut pitkittää liiallisen kauaa.
Lähtömuodollisuuksien jälkeen ajeltiin moottoria lämmitellen siirtymä ensimmäisen, 29.3km, EK:n lähtöön jossa ek:n päällikkö kävi vielä ohjeistamassa myöskin autokuntaa Mika Hannu/Tomi Marttelin ns väliteiden huonosta kunnosta ja niiden rauhallisesti ottamisesta.
Tämän jälkeen siirryttiin lähtöön joka suoritettiin lähtö valoilla, kohta jossa ammattimainen ote ja kilpailijaparin yhteen hitsautuvuus korostui suuresti.
´Millä valoilla meidän pitäisi oikein lähteä?´
´Kai ne jotenkin vaihtuu?´
Ja sitten mentiin.
Pieni ajotauko oli ehkä huomattavissa heti pätkän alussa mutta muuten meno oli rauhallisen vauhdikasta ja ongelmatonta. Varoiteltu välitie olikin kyllä melkoista röykkyä mutta vauhdin sovittamisella sieltäkin selvittiin hienosti.
Kannatusjoukot kordinaattori Korpelan johdolla olivat sijoittuneet viisaasti pätkän alkuvaiheille, paikka joka ohitettiin vauhdikkaasti ja iloisesti tervehtien. 6km kohdalla huomiolla merkattu ´kohouma´yllätti hieman sijainnillaan mutta matka jatkui aina 15km kohdalle jonne parkkeerattiin öljy vanan saattelemana. Paikasta olikin sitten mukavaa soitella Juhan ja Oskarin muodostamalle huoltojoukkueelle ja ilmoittaa keskeytyksestä joka otettiinkin vastaan tottuneesti.
Muutenkin paikka oli valittu viisaasti, sulkumiehiltä saadut makkarat kun oli kiva paistaa nuotion ääressä mielenkiintoisia ajosuorituksia seuraten ja lukuisista keskeytyksistä aiheutuneita taukoja ihmetellessä.
Lämpimänä pysyäksemme kävelimme pätkää eteenpäin ja siellä tapasimme hienosti tehdyn kuplan joka oli kanssa merkannut optimaaliset ajolinjat meidän tapaan mustalla reviirin merkkaus aineella.
Pääsimme myös lämmittelemään Fiatin nostotalkoisiin josta muistoksi saimme varoituskolmion.
Purkuauton perään pätkää tulikin sitten jo odotettu huoltoauto, kilpuri trailerille ja maukkaan pizzahetken päätteeksi matka kohti kotia ja uusia vastoinkäymisiä saattoi alkaa.
Kuvia sivuille tulee viikon aikana.
Pirkan hölkkä 2009
Tältä kisaraporttipalstalta ovat kadonneet poltto-moottoriraportit nyt tyystin, sillä nyt on vuorossa ehkä jotain vieläkin säälittävämpää pyöräilyn jälkeen. Nimittäin:
Juokseminen Valkeakoskelta Tampereelle
Idealla oli kaksi alkusysäystä. Toinen oli se että, webmaasterin sussu pääsi nöyryyttämään allekirjoittanutta Suvi-illassa alkukesästä sen verran pahasti, että revanssihenkeä oli takaraivossa. Kun metsäradio kertoi hänen ilmoittautumisesta Pirkan Hölkkään, niin heti tuntui siltä, että eihän sieltä voi pois olla. Toinen syy oli perinteinen baari-uhoaminen, joten pakkohan se senkin puolesta oli toteuttaa.
Baari-illan jälkeen aloitin reenaamisen. (n.2 viikkoa sitten). Kaksi kertaa 5km lenkki läpi ja kesällä oikutellut polvi tuntui ehkä kestävän. ( kiitos M.Alhaiselle hyvistä polvi-tuista ! )
Sitten vielä perjantaina jalat kangistava sähly reeni ja ei kun sunnuntaina matkaan. Matka alkoi hyvin ja 12km kohdalla oli vain harmia polvisärystä. n.16km kohdalla alkoi mielettömän kapea metsäpolku ja sitä kesti 3km. Sitä mentiin käytännössä jonossa kävellen ja kiviä väistellen. Itse asiassa se taisi olla henkilökohtaisesti homman pelastus, kun ei voinu vetää itteensä (vielä ) ihan piippuun.
Viimeinen kymmenen kilometriä oli kuten arvata saattaa tajunnan rajamailla. Mieltä lämmitti ainoastaan se että kilpatoveri oli (kai) takana. Jostain ihmeestä sain kuitenkin puristettua kolmelle viimeiselle kilometrille loppukirinkin ja aikaan olin varsin tyytäväinen. Aika oli 4 h 11 min / 33km
Autolla Tampereelta kotiopäin tullessa tuntui Valkeakosken kohdalla aika hienolta, että oli pystynyt juoksemaan tällaisen matkan omilla jaloilla.
Kuvia Pirkan hölkästä
Myllyn pyöräily 2009
Hetkellinen lajinvaihdos päättyi keskeytykseen (yllättävä käänne)
Eihän tää tietysti paljoa ralliin liity, mutta kun moottoriurheilunkaan puolella ei paljoa raportoitavaa ole, niin minkäs teet. Jotain sivuntäytettä oli keksittävä.
Jo kesällä oli sovittu että vastakkain Myllyn Pyöräilyyn (30.82009) asettuvat Lempäälä Juha "teawikstedt" ja hakolahden kippurasarvelle uskollinen M.Hannu.
Sunnuntaina kello 6.30 mietittiin, että mitäs järkeä tässäkin taas on, mutta eikun Ducaton nokka kohti Raisiota ja Tunturi sekä mikälie "Bianchi" kyytiin ja kohti uusia seikkaluja. Sen verran nykyajalle oli annettava periksi, että Tunturista löytyvät alkeelliset lukkopolkimet.
Eihän siellä mitään ajanottoa ollut, mutta kovaa meni kärki täälläkin.
Contador J avasi väkevästi ja ajoi heti karkuun kippurasarvelta. Takanakaan ei tultu etanavauhtia, kun 23 vuotta vanha IKU-mittari näytti jatkuvasti lähes 40km/h vauhteja. (loppukeskituntinopeus 29km/h ja J.Hannu 32km/h)
Kippurasarvella meni hyvin 75:n kilometrin reitistä aina 80:een kilometriin saakka, kunnes huomattiin, että Tunturin Retki 6 oli täysin väärällä reitillä. Selkärangan nitkahduksen saattoi kuulla ruotsinlaivoille asti, sillä tähtäsin n.15km loppukirillä juuri kohtaan 75km. Ajo sen jälkeen oli tuskaista, sillä pitemmän matkan reitti oli 120km pitkä. Ei muuta kun totutusti keskeytysilmoitusta kehiin. Banaanin voimalla pysty jatkaan aina 100km asti, mutta sitten Liedossa tuli noutaja eli Ducato nouti kohti kotia katsomaan formuloita.
Lempäälän J löysi parista harharetkestä huolimatta upeasti maaliin ja omien laskujen mukaan sijoitus oli jopa koko porukan viides. Aika oli huima 2.24.
Kakolahdessa ei muuta kun tandemi hankintaan ja kartturi takapenkille.
Seuraava ralli Typy 3:lla on vasta tammikuun 2010 Iisalmi ralli. Sinne on mahdollisesti luvassa samaan luokkaan niin monta volkkaria, että Cortinat ovat helisemässä.
Teksti Mika Hannu
Mika Hannu Kankaanpään Seutu Ralli
Ennen varsinaista kilpailun alkua varikkoalueella
pyöri huhu, jossa arvuuteltiin meidän autokunnan keskeytys EK:ta. Tällä
kertaa nämä puheet todistettiin aiheettomiksi; pääsimme maalin
käytännössä ongelmattoman kilpailun päätteeksi. Tätä herkkua tarjoiltiin
tosin vain 4:n erikoiskokeen ajan, pienoisrallista kun oli kyse. Spekuloida
tietenkin voi, että olisiko maalia nähty täysmittaisessa rallissa.
Tyly fakta meidän luokkajaosta: 3 autoa, joista 2 Porschea ja VW:mme. Heti
alussa kävi siis selväksi, ettei vertailukelpoisia aikoja ole ihan helposti
saatavilla. Myös taustapeili säädettiin kaiken varalta.
EK 1: noin 10km pitkä ja luonteikas aloitus pätkä, jolla ajotuntumaa tuntui
löytyvän. Luokkalaisille takkiin tuli kymmeniä sekunteja, mutta muuten meno
maistui ja autokin tuntui toimivan.
EK 2: nopeahkosti löytynyt ajorytmi myös hävisi nopeasti ja ajo oli
töksähtevää. Jännitystä aiheutti heti maalin jälkeen tuikahdellut
öljynpaineen merkkivalo, jonka kanssa on ennenkin taisteltu. Tämän jälkeen
kyseinen ongelma ei enää ilmennyt.
Huoltotauko oli kakkosen jälkeen. Huollossa oli suorastaan epäilyttävän
rauhallista. Huollon vastaava Marko J. oli muissa maailmoissa: vanhat
Kankaanpää-muistot vyöryivät nykyisen samoilijan mieleen (kohteen
vastustelusta huolimatta). Myös Mansukoski seurueineen pyörähti huollossa ja
tarjoili analyysiä myös pätkän varrelta. Moottorihan on Mansun kunnostama jo
kertaalleen.
EK 3: ajettavaa ja mukavaa tietä, aika nopeaakin paikoitellen. Noin 4km
lähdöstä ja juuri ennen risteysvasuria oli pudottava nypyn ylitys aukkoon ja
tähän paikkaan sai kyytiäkin melkoisesti. Selvitimme nypyn jälkeisen
osuuden, mutta heti perään seurannut risteys jo tulikin silmille ja
käsijarrua nypittiin hullun lailla (käsijarrulla ei muuten tee mitään
tässä autossa). Nypyn jälkeen oli mennyt kostaja sekä escort melkoisesti
pihalle. Media Juha hakeutui myös tähän paikkaan ja tallensi jälkimmäisen
ulosajon.
EK 4: lyhyt 5km:n viimeinen rutistus: kyyti oli omalta osaltamme päivän
parasta ja tie jälleen luonteikasta.
Maaliin päästiin ja ainutkertaisen pienen kilpailijanumeromme ansiosta
pääsimme kotia kohti ennätyksellisen ajoissa. Luokassamme palkittiin 1
kilpailijapari ja molemmat Porschet kun pääsivät maaliin, ei meidän
tarvinnut välittää palkintojen jaosta.
Kokonaisuutena oli mahtavaa ajaa ralli, vaikkakin lyhyt, ilman ongelmia auton
tekniikan suhteen. Tasaväkisempiä kilpakumppaneita jäimme kaipaamaan.
Kootut kommentit:
taitaa bensa loppua
vettä koelaudalla à taas meni vesiletku
kuusenoksat tuulilasissa
O: kuulitko mitään huudettuja ennakkomerkkejä? M: kuulin minä
"kaasua"…
Iisalmi rallissa moottoririkko
Historic rallisarjan kolmas osakilpailu ajettiin Iisalmessa. Kauden aikaisempi kilpailu meni sen verran penkin alle, notta Iisalmestakaan odotukset ei ollu muuta kun päästä maaliin. Kartanlukijaksi istui Ari Hannu, mikä näin teki paluun 5:n vuoden jälkeen meidän rallitiimiin! Huollossa ahkeroivat media Juha ja Viialan ralliässä Rauli, mikä kävi haistelemassa Histodrink tunnelmaa.
Volkkaria oli taas huollettu Raision jälkeen varsinkin vaihdelaatikon osalta, joten odoteltiin että kaikki olisi kunnossa, koska keskiviikkona auto pelasi kotitesteissä ihan ok.
Kilpailussa oli myös lisäjännitystä kun kaksi muutakin typy3:sta oli mukana. Mäkisen Markun ja uutuutena myös Ari Pihlajasaaren volkkari.
Varsin pian volkkariporukka ajautui ongelmiin. Omamme alkoi lykätä heti ykkösen lähdön jälkeen öljyä sumuna ulos. Ykköspätkä tuli kuitenkin silti ihan hyvin. Molemmista volsuistakin pyyhkäistiin ohi.
Kakkosella oli pituutta yli 20km ja se oli liikaa. Puolessa välissä öljynpainevalo alkoi vilkkua ja mittarit näytti nollaa. Koitettiin kuitenkin ajaa maaliin pätkä, mutta 200m ennen maalilippua kone meni jumiin ja homma katkesi siihen. Harmi homma sillä pätkä oli ihan kiva ajettava ja sopikin meille.
Ei muuta kuin totutusti keskeyttämisilmoitus kehiin ja nokka kohti uusia seikkailuja. Ajohommat menevät nyt hieman tauolle. Kesällä ei todennäköisesti ajeta.
Kiitoksia kaikille kannustuksesta, vaikka on vähän vaikeeta ollu !!
Mika Hannun "kisaraportti" Raision Historic rallista
Kuten otsikko vihjailee, ei Raisio mennyt aivan nappiin meidän osalta. Lähtökohta oli 14.2. ajettuun ralliin lähtiessä hyvä: keli oli mainio ja kilpuriakin oli Mika ehtinyt hieman testaamaan. Lisäksi ajomatka Hakolahdesta ei ollut pitkä, joskaan ei kovin nautinnollinenkaan aivan kaikille matkustajille. Kylmyys vs. ahtaus!
Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja kilpuri lähti yllättävän helposti käymään. Siirtymä ek 1:lle oli n. 35km pitkä ja sen loppupäässä vaihdoimme vasta piikkipyörät alle. Sula 8-tie oli parempi kohdata siviilipyörillä. Renkaiden vaihto siirtymän huollossa aiheutti hieman kireyttä aikatauluun, mutta vielä näytti hyvältä: piikeillä lähdettiin kohti ek:n alkua.
Viitisen kilometriä ennen lähtö AT:ta tulikin sitten öljysuihku öljynsuodattimen kaulalta. Jotain hämärää tähän yllättävään tiivisteen pettämiseen varmaankin liittyy, mutta vielä se ei ole selvinnyt. Jotenkin räävittiin uusi suodatin paikalleen ja tietenkin myöhästyttiin lähdöstä pari minuuttia.
Mielialaa nosti myös öljynpaineiden totaalinen puuttuminen pätkälle lähtiessä. Taisipa Mika ajatella että kaikki tai ei mitään, kun konekin kohta varmaan leikkaa kiinni. Ainakin vieressä istuessa tuntui siltä.
Kone ei hajonnut ja ajokin oli kohtalaisen nopeaa, vertailuaikoja ei tosin ole. Hieman repivää, mutta tulipahan tien koko leveys tarpeen. 90° vasen tuli pätkän puolenvälin tienoilla hieman silmille ja pyörähdimme. Omaperäisen ajolinjan kautta nokka menosuuntaan ja täysiä. Pitkälle emme päässet kun jotain voimansiirrossa petti, ehkä kytkin, ehkä perävälitys, mene ja tiedä.
Järkkärin kanssa lykättiin auto puoliksi ojaan ja jäätiin katsomaan muiden ajosuorituksia. Huoltomiehet Miksu ja Juha tulivat suunnilleen purkuauton imussa trailerin kanssa hakemaan raatoa.
Makkaraperunoiden kautta takaisin kotiin. Pettymys oli melkoinen. Typy3
lähteekin taas ulkoistettuun huoltoon. Toivottavasti Iisalmessa 21.3. on
parempi onni myötä.
Jotain ehdittiin kuitenkin sanoa:
pakkisekasin.com
Irma (Jorma)
25° C lämmintä (kylmää)
Mennään 1-murun huoltoon
Harrastukset: peugeot??
Tehdään Historic auto
Missä se prkl katsastus on
27.9 ajettiin Historic kauden päättävä ralli Mynämäen keskustasta lähtien. Ralli käsitti 8 ek:ta. Osalla kilpailijoista olikin jännät paikat, kun viimeiset pisteet olivat jaossa. Meidän autokunnalla ei sarjatilanteen puolesta ollut jännitettävää. Autoa oli kuitenkin paranneltu jälleen ajo-ominaisuuksien sekä moottorin suhteen Kangasalla osaavissa käsissä.
Kisaan lähdettiin teknisesti ehjän rallin toivossa, jotta lopultakin pääsisimme vertailemaan aikoja luokkalaistemme kanssa. Tiimi oli pieni, mutta kompakti: Mika, Juha ja Oskari Hoo, sekä Marko J huollon pääluottamusmiehenä.
"Tossa autossa näkyy olevan Mika, Oskari ja Hannu" -lausahdus jäi mieleen kilpailun lähdöstä!
Yleisilme rallin erikoiskokeista oli lähes kaikkien Historic-kuskien mielestä sama: todella nopeaa tietä. Kaksi ek:ta oli mielekkäitä vuosimallin -68 kilpurille, muut suoraan sanoen liian nopeita. Keskinopeus oli useammalla ek:lla näppärästi pudotettu "paali hidasteiden" avulla sääntöjen sallimaksi. Moni auto tekikin lähempää tuttavuutta paalien kanssa, eikä niistä meilläkään ole hyvää sanottavaa.
Vaikka autoa on vuoden mittaan kehitetty paremmaksi, on sillä edelleen ongelmia nopean tiestön kanssa. Ilmanvastus ja vierintävastus kisarenkailla tekevät 4. vaihteen käytön todella harvinaiseksi herkuksi. Muutama kanssakilpailija oli valinnut siviilirenkaat pätkille, mikä tuntui aluksi hurjalta, mutta lopulta ihan perustellulta ratkaisulta.
Luokasta 8 eli meidän luokasta pääsi 5 autoa maaliin ja meidän sijoitus oli juuri viides. Kokonaistuloksissa ero kärkeen mitataan kalenterilla, mutta yksittäisiä pätkäaikoja tutkittaessa tilanne näyttää aivan hyvältä. Ero kasvoi rajusti tiestön nopeilla osuuksilla, joita oli paljon. Teknisillä tieosuuksilla, joilla sai ajaa 2. ja 3. vaihteella ei eroa syntynyt kun muutamia sekunteja meidän tappioksi. Sitten "lentokenttä erikoiskokeilla" eroa tuli kymmeniä sekunteja.
Ajosuoritus tekniseltä kannalta oli oikein hyvä. Tilanteita mahtui kourallinen mukaan ja kyyti oli kutakuinkin niin kylmää kuin typy3 pystyy tarjoamaan. Vaihteensiirto ja arpominen 2. ja 3. vaihteen välillä kyllä kummitteli edelleen. Auto muuten toimi todella hyvin, eikä nyt tekniikan puolesta tullut takkiin juurikaan. Huollossa lisättiin öljyä kerran ja muuten selvittiin ihan perus tarkastuksilla.
Kausi on siis paketissa ja uusi vuosi tuonee uusia kujeita. Auton puolesta kutsuvimpia olisivat talvirallit, mutta Mikalle jäi pätkäaikojen perusteella pilke silmäkulmaan, että josko kuitenkin ajaisi ensi vuonna koko sarjan. Vaihtoehdot ovat kaikki vielä auki, mutta ainakin kartanlukija Oskari vetäytyy taustavoimiin, ehkäpä huollon puolelle.
Haluammekin kiittää kaikkia tukijoitamme kuluneesta kaudesta. Yhteistyökumppaneiden lisäksi ison kiitoksen ansaitsevat huoltoon osallistuneet: Marko, Miksu, Markku ja Juha. Media/viihde vastaavat Juha (taas) ja Ilkka omaavat myös ison roolin yhteishengessä. Taiteilija Marko O lainasi kisavarusteita, joista suuri kiitos ja kumarrus myös Mansukosken panokselle autoon.
Kuvia kisasta, tai pikemminkin lähdöstä ja huollosta, koska Media & Viihde oli tällä kertaa huollossa hommissa.
Viimeisenä kuvana paljastuu ensi vuoden uusi kartturi. Joka on huomattavasti karvaisempi kuin edellinen.
Lopusta löytyy myös kuva tulevaisuuden Historic kilpurista.
Autoglym Tampere
6.9.2008 ajettiin Tampereella 7 ek:ta, joista muodostui yli 80km varsinaista kilvanajoa. Siirtymineen koko ralli oli n. 260km. Ihan kunnollisen mittakaavan omaavasta kilpailusta oli siis kyse.
Meidän autokunnan osalta alku ei vaikuttanut ollenkaan lupaavalta ja heikoimpana hetkenä keskusteltiin jo keskeyttämisestäkin. Vaikeuksien kautta, ei voittoon, mutta parempaan päin onkin kuvaava lausahdus meidän reissustamme.
Ek 1: Kesätauon jälkeen ajotuntuma alkoi löytyä kohtuullisen nopeasti ja tunnelma autossa ennen ykkösen puoltaväliä oli hyvä. Vähän puolen välin jälkeen tuli moottorista "hieman" kitkerä öljyinen savu; luonnollisesti kuskin ja kartturin silmille. Ikkunat auki, tuuletusta ja jälleen kylmä hiki jo tutuksi käyneestä konerikon tunteesta.. Päätimme kuitenkin jatkaa ykkösen maaliin tuli mitä tuli. Siirtymällä olisi sormet syyhynneet tutkimaan moottoria, mutta eipä ollut aikaa ja huoltokieltokin oli päällä.
Ek 2: Todella hyvillä mielin köröttelimme pätkän läpi ja väistelimme muita kilpureita. Automme moottori oli siis savuttanut rankasti edellisellä ek:lla ja nyt hävisi vielä loputkin tehoista. Jälleen yksi sylinteri oli pois pelistä. Tekniikka murheidemme laskennallinen tasoitus on n. 2min: 30s ykkösellä ja 1,5 min kakkosella.
Ek 2:n jälkeen oli onneksi huolto. Intensiivisesti käytetyt 20min paljastivat, että savun todellinen aiheuttaja oli ollut laturin hihna, jonka asentoa, kuluneisuutta saati toimintaa ei voi sanoin kuvailla! Hihna oli lievästi sanottuna pois paikoiltaan. Teho-ongelmat johtuivat pakosarjan päällä lepäävästä 3. sylinterin sytytysjohdosta, joka oli todellakin irti.
Meidän tiimillä vikojen paikannus kesti juurikin sen 20min, kun taas metsähuhu kertoo erään vw-spesialistin todenneen ek 2:n penkalta 1,5 sekunnin ohiajon perusteella, ettei auto käynyt kaikilla.
Ek 3: Auto tuntui pelittävän ja Latomaan isot ja levät tiet maistuivat. Ensimmäinen tilanne olikin ns. koulumutkassa, joka yllätti meidätkin. Kyse on oikeasta, johon tullaan lähes täydellä kyydillä. Jarrutus ja mutkaan sisään; ei-tule-kääntymään-analyysi ja nopeasti kakkosvaihteelle. Pienellä onnenkantamoisella auto nousi ojasta ennen penkkaa ja matka jatkui. Tulos oli kohtuullinen kolmoselta.
Ek 4: Varmoilla otteilla ajolinjoja opetellen ja erityisesti 2. ja 3. vaihteen käyttöä opetellen ek maaliin.
Ek 5: Tunnin odottelu ennen pätkälle pääsyä, kanssakilpailijan ulosajon johdosta. Pätkä tuntui vaikealta, eikä minkäänlaista ajorytmiä löytynyt. Nyt tuli takkiin selkeästi ajamalla.
Ek 6: Mitäänsanomaton tie, ei yllätyksiä.
Summa summarun: kisasta jäi hyvä maku, sillä tekniikkamurheiden jälkeen auto toimi kohtuullisesti ja ajo maistui -ja onnistui. Pienet tilanteet kertovatkin yrityksestä, joka oli ihan kohdillaan.
Parc Fermen purun jälkeen sosiaalinen Volsumme löysi aputarvitsevan Opel-kuskin erään ABC:n pihasta. Nopea öljyntäyttökorkin onkiminen moottorin syövereistä pimeässä, sateessa ja ahtaassa olikin mielenkiintoinen projekti. No, Opel pääsi jatkamaan Pohojanmaalle.
Lauantaina kuultua:
Meniköhän vesiletku?
Meriitit: kerran maaliin
Lyijytön lisäaine (=lyijyn korvike?)
ON ne takarenkaat kuluneet
Syö apina banaani
Saarioisten kytkinlevy vs. hk blöö, tunnetaan myös -jalkana
Hei, sun ranskiksesta on valot pimeenä, ei mutta tämähän on saksalaista laatua =)
Ducaton kaukolukitus
Savonlinna Mika Hannu
Historicin talvikauden päättävä Savonlinna
ralli ajettiin talvisissa merkeissä ja upeilla teillä. Meidän porukka koostui
tällä kertaa Mika, Juha ja Oskari H:sta, Auli K ja Ilkka I olivat myös
mukana. Huollossa olivat konkarit Marko J ja Markku L. Majoitus oli kohtuu
kaukana kisapaikasta, mutta olikin sitten tosi hieno mökki. Perille saavuttiin
perjantai ehtoona ja sauna lämpisi silloin. Media ja viihde eli Juha ja Ilkka
kekkuloivat yömyöhään tv:n parissa ja muut menivät ajoissa nukkumaan.
Ilkkaa taisi hieman jännittää ensimmäinen yö kaukana kotoa eikä mies
sanojensa mukaan osannut nukkua ollenkaan. No, muiden osalta kiitos siitä ettei
Ilkan jo legendaarinen 150db:n moottorisaha startannut sinä yönä ollenkaan.
Lauantaina kilpuri kisapaikalle ja taas hermoja koetteleva kylmästarttaus trailerilta: lähti käymään ehkä 20:n sahaus kerran jälkeen. Jäässä oli kyllä kartturikin kun ihmetteli ekalla at:lla että kuka on keikannut aikakortin. Meinasi pikku paniikki iskeä kun oma aika lähestyi at jonossa eikä aikakorttia näy. Löytyihän se sitten kartturin takapuolen alta.. Kyllä taas serkut Hannu osasi!
Ek 1 tuli ihan mukavasti totutellessa tiestöön ja auton parannettuun voimansiirtoon. Ykkösen maali oli merkattu aika roimasti vauhdikkaammaksi vasuriksi kuin olikaan ja siinä vähän meinasi penkka pölähtää.
Ek 2:lla ajo muuttui JOUHEVAMMAKSI vaikkei Mika sitä myöntänytkään. Pientä kädenvääntöä autossa oli kun Oskari huomautteli Mikan ajolinjoista. Sovussa säilyttiin, mutta ajo kuitenkin parani koko ajan.
Ek 3:lla ajo parani edelleen. Kolmosen jälkeen olimme luokan 7. ja minuutti 22 sekuntia perässä johtavaa autoa. Parannus Sonkajärveen oli huomattava! Huolto oli kolmosen jälkeen ja automme olikin syönyt öljyä lähes yhtä paljon kuin bensaa, ongelmia oli varmasti tiedossa koska vuotoja ei ollut.
Ek 4 oli n. 11km pitkä ja alkoi hyvin, ajo oli aggressiivista ja jouhevaa, oli ilo olla kyydissä kun kuski ajoi suu vaahdossa ja tulosta oli selkeästi syntymässä. Reilu kolme kilsaa päästiin nelosta tulemaan ja sitten tuli savut kabiiniin ja moottorista kuului kohtuullinen pamaus. Tehot hävisivät ja selvästi yksi sylinteri oli pois pelistä. Ajoimme nilkuttaen maaliin, jossa aikakortti muuttui keskeytyskortiksi. Öljyt tulivat pihalle ja oli hyvä ettei syttynyt palamaan koko laite. Puhelu huoltoon joka oli 5:lla katselemassa ja kilpuri kisakeskukseen ja trailerille. Jäi kyllä vähän kaivelemaan sillä neloselta olisi varmaan tullut meidän paras aika.
Söimme lörtsyt paikallisessa josta saimme jonkin sortin makkaran (80cm) sponsorointia. Kyseinen jööti aiheutti sekavia tuntemuksia, mutta hauskaa oli! Pillit pussiin ja taas mökille saunomaan. Media ja viihde osasto muuttui pelkäksi viihde&viihde osastoksi ja reissun rasitukset tuntuvatkin varmaan jonkin aikaa.
Sunnuntaina herättiin myöhään ja lähtö kotiin päin oli puolen päivän jälkeen. Ilkalle ei varmaan Savonlinnan ilmasto sopinut sillä mies ei söpöistä leteistään (lepakko, pöllö?) huolimatta osannut nukkua yöllä ja oli aamulla kuin mörön nähnyt.
Keli oli taas mitä mainion ja kotimatka oli helppo. Kiitokset mukana olleille hyvästä hengestä ja reissusta! Kisa ei häävisti päättänyt, mutta reissu itsessään oli jälleen varsin onnistunut. Kilpailutaukoa tuleekin nyt pidemmän aikaa ja moottori tulee kokemaan täydellisen muodon muutoksen.
Talvikausi Historic autollamme jää auttamattomasti lyhyeksi ja siksi Mika innostuikin normaalista poiketen sprintistä. Luokassa oli kolme vähintäänkin kilpailukykyistä historic-autoa.
Ensimmäinen veto meni pieleen ennen kuin ehti alkaakaan: hurjalla sprint kokemuksella Mika otti reiluhkon varaslähdön josta tuli minuutti aikasakkoa.
Toinen veto olikin sitten päivän parasta antia,
kuskin mielestä meni hyvin ja auto tuntui huomattavasti paremmalta kuin
Sonkajärvellä. Voimansiirron muutokset ja moottorin sähköjen päivittäminen
onnistui!
Yhteenvetona kuski oli autoon tyytyväinen ja
tästä on hyvä jatkaa kohti tulevan viikonlopun Savonlinna rallia.
Kisapäivän tapahtumat alkoivat jo matkalla kisapaikalle: toisen kilpailijan VW LT oli poikinut tien varrelle ja siitä napattiin mies kyytiin jotta ehtisi ajoissa paikalle.
Illalla kisan jälkeen oli muutamalla naisihmisellä renkaanvaihtotalkoot edessä ja he turvautuivatkin media/viihdevastaavan mukaan "paikallisen huoltamon komeimpiin äijiin". Huhu ei kerro keitä he olivat, mutta veljekset Hannu sen pyörän maasturiin ähelsivät, ei kuulemma ollut ihan helppo pala kakkua.
Vaikka Klonkswagen kilpurimme ei vielä ole yltänyt huimiin tuloksiin kisoissa on siinä silti jotain kummallista sosiaalista magnetismia kisojen ulkopuolella.
Odottelemmekin sitä päivää kun meiltä hajoaa
vermeet tien päällä ja tarvitsemme itse palvelusta. Mahtaako Volkkari auttaa
silloinkin?
Historic kauden avaus Sonkajärvellä 19.1.
Kisaa edeltävänä perjantaina ei vielä välttämättä olisi uskonut, että Sonkajärvellä ajettaisiin talviralli. Kisaolosuhteet olivat todellakin talviset ja lähtönumeromme 17 oli mainio.
Reissumme alkoi Iisalmen majoitukseen löytämisestä perjantai-iltana. Tämänkertainen rytmiryhmämme koostui kuljettajasta Mika H:sta, kartturista Oskari H:sta, huollossa olivat Marko ja Miksu. Media/Viihde/Tukijoukon muodostivat Auli A, Erika N, Ilkka I (Ulpu?) ja Juha H. Porukka oli pieni, mutta tapahtumia ei puuttunut.
Lauantaiaamuna media ja viihde sai nukkua tunnin pidempään, kun huolto ja kuskit lähtivät seitsemältä kohti kisakeskusta. Sonkajärven kisakeskus oli pieni ja helpohko hahmottaa (tästä voidaan kyllä olla montaa mieltä varsinkin kun kilpurissa oli kaksi suuntavaistoa omaamatonta Hannua!) Pientä jännitystä oli havaittavissa, kun Volkkarimme tunnetusti mielenkiintoinen kylmäkäynnistys tuli eteen traileria purettaessa. Ei se ollut vaikeatakaan, tuskin 20:kaan kertaa tarvitsi startata ja auto lähti käymään kuin siperian kuusen alta.
Ek 1 lähti varovaisesti käyntiin, koska asetelma oli kaikille uusi: Mikalla ensimmäinen takamoottori kilpuri ja Oskarilla vielä ensimmäinen kerta kyydissä. Etuvetokokemus puski läpi Mikan ajotavasta ja ennen ykkösen maalia kuumenivat jarrut toden teolla. Mitään ei hajonnut, mutta pieni pöläys jarruista lähti. Aika maalissa ei häävi ollut, mutta tuntuma autoon alkoi muodostua.
Vauhti alkoi kasvaa, mutta samalla vahvistui käsitys siitä, että auton vaihdelaatikko/perävälitykset ovat tehoihin nähden TODELLA pitkät. Myös 2. vaihteen synkronointi ontuu pahemman kerran. Pätkällä tulikin hetken hiljaisuus kun ilmoille heitettiin ajatus välikaasusta kolmoselta kakkosella vaihtaessa. Risteykset olivat arvatenkin vaikeita koska oli mahdotonta luottaa auton vaihdelaatikkoon ja siihen että todella saisi nopeasti vedon päälle pienemmälle vaihdettaessa.
Järjestäen ajat paranivat ek:lta seuraavalle joskin tiuhaan vilkahdellut öljynpaineen merkkivalo aiheutti sekavia tuntemuksia autossa. Vauhdin tai ainakin yrityksen kasvusta kertoo spinnaus kolmosella, maatalon piha-aluella. Penkka pölisi, mutta vahinkoja ei tullut, ei edes henkisiä koska tuli todistetuksi että tällä autolla voi todellakin spinnata kaasulla. Huolto oli kolmosen jälkeen, eikä siellä ihmeitä tehty, jarrujen valohoitoa sekä lisävalot keulalle.
Nelosella alettiin tosissaan ajamaan takavetoista ja -moottorista, pientä tilannettakin meinasi tulla, mutta eipä livennyt.
Vitosella tarvittiinkin juuri ja juuri lisävaloja ja pätkä tuli mukavasti, päivän parasta vauhtia meidän osaltamme.
Sijoitus maalissa (ß oli vaikea löytää ja vielä sama kuin lähtö) oli oman luokan kymmenes. Kärjestä jäätiin valovuosia, mutta kisa oli meidän kannalta onnistunut sillä tarvittavaa testiä ja kokemusta saatiin koko rallin edestä. Auton välityksille tarvitsee todella tehdä jotain, tällä hetkellä nelosvaihdetta ei tarvitse kuin testipenkissä.
Kilpuri trailerille ja Miksu ajoi vielä Urjalaan yötä myöten. Muu porukka meni Iisalmen majoitukseen saunomaan ja käymään päivää läpi.
Sunnuntaiaamuna lähtö mökiltä sujui odotettua sukkelammin, Viihde osasto oli imuroinut illan aikana muidenkin simat ja pirteitä kuskeja oli tarvetta enemmän. Oskari ja Erika suuntasivat kohti Pohjanmaata Audi 80:lla ja muut Juhan Passatilla kohti Urjalaa.
Päästiinhän sitä melkein tunti ajamaan kotia päin kunnes Audin etupäästä alkoi kuulua todella mielenkiintoista jurinaa.. Auto seis ja tilannearvio loskasateessa tien päällä oli, että vasemmassa vetarissa olisi häikkää. Ontuen Pielaveden keskustaan parkkiin ja soitto toisella autokunnalle. Passatti käänsikin nokan kohti Pielavettä. Lopulta joimmekin vain kahvit paikallisella Nesteellä. Ei ollut Audin vetoakseli rikki vaan etupyörä meinasi pudota: kaikki neljä pulttia olivat höltyneet käsinpyöriteltäviksi ja siitä seurasi tietysti ikävä kolina ajaessa. Pyörien kiristys ja pienet helpotuksen naurut ja taas menoksi. Loppu matka meni mukavammin.
Kiitokset mukavalle kokoonpanolle panostuksesta ja mukanaolosta!
Puhelinyhteydet Urjalan Hakolahteen ovat olleet
viime aikoina kovassa käytössä, kun Mika Hannu aikoo usean vuoden tauon
jälkeen ajaa jälleen kilpaa. 1-Golf on nyt vaihtunut kutakuinkin täysin
erilaiseen, tosin Volkswagen-merkkiseen, kilpuriin. Auto on Volkswagen 1600L ja
luokkana tietysti Historic.
Veljekset Mika ja Juha keksivät ostaa tällaisen pelin pois kuljeksimasta jo reilusti viime vuoden puolella. "Ihminen on heikko hyvän tavaran edessä." Mahtoiko kummallakaan olla käsitystä auton tulevaisuuden suunnitelmista. No, tuskin ainakaan kovin täsmällistä kuvaa oli tuolloin vielä olemassa.
Viime syksynä hyvissä ajoin Mikalle alkoi selkiytyä, että autossa voisi olla potentiaalia kunhan sitä ensin "vähän" läpikäydään. Kartturin paikkaa hän tarjosikin allekirjoittaneelle edellisen serkkupojalle (EI Stella Artois!) Oskari H:lle. Homma kuulostikin heti lupaavalta ja prosessi on hyvässä vauhdissa. Tosin 1. kisakin alkaa jo koputella ovelle: Sonkajärvellä ajetaan tämän vuoden Historic-kauden avaus 19.1.
Kuljettajat saanevat paperiasiat hoidettua ajallansa ja autonkin kanssa on toivoa. Ensimmäiset kunnon testit ajettiin la 5.1. Hakolahdessa. Kuski ainakin oli äärimmäisissä fiiliksissä ja kehui autoakin. Takamoottori vehkeemme sylkäisi testin yhteydessä öljyt vaihdelaatikon puolelta avarampaan ympäristöön, mutta kuski ei ottanut asiasta paineita. "Eikös nuo kuplan moottorit ole 4:llä pultilla kiinni?" Toivottavasti lisää testikilometrejä on piakkoin luvassa ja kartturikin pääsee kyytiin nautiskelemaan.
-Oskari Hannu
Suu vaahdossa, mutta !!!!
Pimeissä pöydissä Urjalan metsissä sai Po-Po-Poisin puuhamies Mika Hannu idean osallistua 3 vuoden tauon jälkeen rallikilpailuun. Loistava idea pistettiin käytäntöön välittömästi ja ilmoittautumispaperit laitettiin 15.3 ajettavaan Suonenjoki ralliin. Kilpailu kalustoksi Mika sai Marko Järvenpään pienemmän F-ryhmän Golffin ja kartanlukijan paikalle istahti Jatta Eerola.
Kilpailuaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Pitkä lämmin jakso oli saanut kilpailureitin muistuttamaan lähinnä kesärallia. Metsä osuuksilla tiestö oli vielä paksun jääkerroksen peitossa, mutta peltoaukeilla paistoi puhdas sora. Tämä teki Mikan ja Jatan kisasta entistäkin mielenkiintoisemman tosin tilanne oli kaikille osallistujille täysin sama. Sijoitus ajaminen ei tällä kertaa ollut päätarkoitus vaan ainoastaan auton tuominen maaliin ehjänä.
Ensimmäinen erikoikoe oli 3,5 kilometrin pituinen yleisöpyöritys Suonenjoen keskustan tuntumassa. Mika ja Jatta ajoivat erikoiskokeen rauhallisesti jääden yleisten luokan pohjista noin 17 sekuntia. Silti fiilis oli korkealla ja ajaminen maistui. Seuraavilla kahdella erikoiskokeella vauhtia nostettiin tasaisesti, mutta ero kärkeen kasvoi. Tauolle saavuttiin 3 ajetun erikoiskokeen jälkeen. Tauolla Mikan ja Jatan sijoitus oli yleiskilpailussa vähän kahdenkymmenen huonommalla puolella ja omassa luokassa 8. Yritystä kyllä oli ollut siitä todisteena oli auton luminen nokka. Neljäs ja viides erikoiskoe noudatti samanlaista kaavaa, ajamisesta nauttien ja turhia riskejä vältellen. Jäljellä oli kaksi erikoiskoetta ennen kuninkaallista maalia. Erikoiskokeella kuusi heittäytyi rouvaforttuuna kehiin. Viiden kilometrin ajon jälkeen vaihdelaatikko sanoutui yhteistyöstä irti. Jäljelle jäi vain pakollisen keskeytysilmoituksen rustaaminen. Harmittava loppu muuten niin onnistuneelle ja nautinnolliselle päivälle.
Kilpailun kovinta vauhtia yleisten puolella piti Jari Puurunen Mitsubishi Lancer Evolut. Pienemmän F-ryhmän luokan voitti Ari Nousiainen Toyota Corolla 1600 GT ollen myös yleiskilpailussa hienosti viides.
Mökillä puitiin vielä päivän tapahtumia suut vaahdossa. Mikan hymyä ei paljoa lannistanut edes hajonnut vaihdelaatikko. Kaikista eleistä ja olemuksesta oli aistittavissa, että tämä kokeilu voi saada vielä jatkoa. Ehkä?
Ylös